Huolimatta tytön kauhistuneesta katseesta vei Nick ruuan hänen huulilleen. Jäntevillä kasvoilla oli käskevä ilme.
"Syökää", sanoi hän.
Vasten tahtoaan, itsetiedottomasti totteli tyttö. Jokainen suupala oli hänet tukahuttaa, mutta siitä huolimatta söi hän kaiken, sillä hän oli vakuutettu siitä, että ennemmin tai myöhemmin Nick kuitenkin hänet siihen pakottaisi.
Ihmeekseen huomasi Muriel, että Nick ei syönyt mitään, vaikka useampia kakkuja ja jonkun verran riisiäkin vielä oli jälellä.
"Voitteko jo paremmin?" kysyi Ratcliffe.
Tyttösen mieleen tuli äkkiä, että Nick'illä oli jotakin hänelle kerrottavaa, jonka vuoksi hän heti vastasi myöntävästi.
"Mistä on kysymys", huudahti hän hermostuneesti. "Mitä aiotte sanoa."
"Jotakin", sanoi Nick hetken kuluttua katsomatta häneen.
"Mitä? Sanokaa se heti. Koskeeko se isääni. Onko hän haavottunut?"
"Isänne kuoli eilen illalla, ennenkuin lähdimme linnotuksesta", vastasi Nick hiljaa.