Tyttö huudahti tuskasta ja samassa oli Nick polvillaan hänen vieressään ja painoi häntä rintaansa vasten kuin pientä, lohdutonta lasta. Tyttö ei enää työntänyt häntä luotaan. Isku oli tullut niin äkkiarvaamatta, että se haihdutti hänen mielestään kaiken muun. Nick Ratcliffea hän ei nyt muistanutkaan, mutta hänellä oli kuitenkin tietoisuus jostakin ystävästä, joka oli häntä lähellä tällä kauhealla hetkellä.
Puhumatta sanaakaan piti Nick häntä sylissään hiljaa tuudittaen ja painoi hänen kasvojaan rintaansa vasten. Hänen omat kasvonsakin värisivät tuskasta.
Hetken kuluttua pyysi Muriel:
"Kertokaa minulle siitä."
"Se tapahtui heti taistelun alussa", kertoi tämä tyynellä ja vakavalla äänellä. "Luultavasti heti sen jälkeen kun hän läksi luotanne. Luoti osui rintaan aivan sydämen yläpuolelle. Emme voineet häntä auttaa. Hän tiesi itsekin kuolettavasti haavottuneensa. Luulen hänen odottaneen niin käyvän. Veimme hänet vartiohuoneeseen ja asetimme hänet vuoteelle. Juuri ennen kuolemaansa kadotti hän tajuntansa. Kun minä tulin hänen luokseen, oli hän jo tiedoton."
Murielia puistatti.
"Ja te ette kertonut sitä minulle", sanoi hän tuskan vallassa.
"Minun mielestäni oli parempi olla kertomatta", vastasi Nick lempeästi. "Te ette kuitenkaan olisi saanut nähdä häntä, sillä hän ei sitä tahtonut."
"Miksikä ei? Miksi ei hän sallinut minun tulla luokseen?"
Tytön ääni kalskahti taasen kovalta.