Usein, ah, liiankin usein olivat nuo sanat kaikuneet hänen korvissaan, mutta koskaan eivät ne olleet tuottaneet hänelle tällaista tuskaa kuin tällä hetkellä, kun kaikki toivo jo oli mennyttä, kun hän täysin käsitti, miten olisi voinut olla ja mitkä äärettömät onnen mahdollisuudet hän oli työntänyt luotaan.
LI.
Juhlasalissa.
Seuraavina päivinä ei Muriel poistunut huoneestaan, ennenkuin juhlaan mennessään. Hän ilmoitti syyksi matkaväsymyksen ja sai siten enimmäkseen oleskella yksinään. Mutta ilman pätevää syytä ei hän kuitenkaan voinut olla poissa juhlasta, jonka vuoksi lady Basset oli hänet kotiin kutsunut.
Hänellä oli yllään valkoinen puku ja hänen tuuhean tumman tukan ympäröimät kasvonsa näyttivät vahan kalpeilta. Silmissä oli omituisen välinpitämätön ilme ja koko ruumis ilmaisi velttoutta hänen istuessaan lady Bassetin viereen vaunuihin.
Heidän ajaessaan ulos veräjästä huomasi hän kerjäläisukon istuvan tien vieressä vanhalla paikallaan. Ukko kumarsi syvään Murielille, mutta tällä ei ollut rahaa mukanaan, eikä hän olisi voinut antaakaan tavanmukaista almuaan, sillä lady Basset ei olisi sitä hyväksynyt. Vaunu vieri edelleen ja kerjäläinen katsoi sen perään yhä kumarrellen.
Loistava juhlasali oli tosiaan komea näky. Kallisarvoisia eurooppalaisia ja intialaisia pukuja ja univormuja siellä aivan vilisemällä vilisi. Soitto kaikui ja naurun ja puheen humina täytti juhlasalin.
"Jopa löysin teidät" huudahti Bobby Fraser ojentaen kättään tervehdykseen. "Te olette epäilemättä juhlan kuningatar miss Roscoe. Onpa vahinko, että kuningas puuttuu. Mutta ehkä hänkin löytyy. Kukapa sen tietänee! Merkitsettekö minulle jonkun tanssin? En luule, että minulla enää on vapaata valssia, mutta voimmehan istua ja jutella jonkun toisen aikana. Olen valinnut itselleni aivan erinomaisen juttunurkan. Ja minulla on niin paljon puhuttavaa teille. Siis viides tanssi. Hyvästi siksi."
Muriel tuijotti hämillään hänen jälkeensä. Varmaankin Bobby Fraser aikoi puhua hänelle jostakin perin tärkeästä asiasta. Häntä hieman pelotti ja kun Bobby viidennen tanssin alkaessa tuli hänen luokseen ja tarjosi hänelle käsivartensa, ei tämä voinut olla huomaamatta miten hermostunut Muriel oli. He istuivat juhlasalin äärimmäiseen sopukkaan kukkivien tamariskien taakse.
"Oletteko olleet kovin peloissanne noiden rauhattomuushuhujen johdosta?" kysyi Bobby. "Huhut liiottelevat kuten tavallista."