"Mutta mitä hänelle sitten onkaan tapahtunut?"
Muriel oli tukehtumaisillaan. Hänestä tuntui, kuin olisi raudankova käsi puristanut hänen sydäntään. Mutta siitä huolimatta istui hän tyynenä katsellen lady Bassetia kuin vanki kiusanhenkeään.
"Rakkaani, hän on mennyt Tiibetin buddalaisluostariin."
Hymyillen lausui lady Basset nämä sanat, jotka terävän miekan tavoin lävistivät Murielin sydämen, joskaan hän ei sitä millään tavoin osoittanut.
"Kuka sen kertoi?" kysyi hän vain lady Basset'in noustessa ylös poistuakseen huoneesta.
"En tiedä, kuka siitä ensin puhui. Olen kuullut sen useammalta henkilöltä."
Tämän sanottuaan poistui hän jättäen Murielin liikkumattomana tuijottamaan eteensä.
Tämä oli siis syynä hänen äänettömyyteensä, syynä siihen, ettei mitään vastausta tullut Murielin hänelle lähettämään tervehdykseen. Hän oli sen lähettänyt liian myöhään.
Taasen kuuli hän Nick'in äänen yhä uudelleen kiihkeästi toistavan:
"Koko ikänne olette te muistava, että teillä kerran oli valintavapaus, että rakastitte minua ja kuitenkin hylkäsitte minut."