Hän pysähtyi ja lensi tulipunaiseksi.
"Sentähden että…?" toisti Nick.
"Oh, älkää teeskennelkö", huudahti Muriel epätoivosena. "Emmehän voi puhua toistemme kanssa näin aita välillämme."
"Riippuu kokonaan siitä, mitä me aiomme puhua", sanoi Nick. "Jos se on jotakin aivan salaista…"
Hän pysähtyi hieman.
"Entä sitten?" kysyi Muriel.
"Voittehan te yhtä hyvin tulla minun luokseni", jatkoi Nick. "Mutta teidän sijassanne en sitä tekisi. Sehän olisi sopimatonta ja arvoanne alentavaa. Ja nuori tyttö teidän asemassanne ei voi olla kyllin varovainen. On sangen ajattelematonta seurata hetken päähänpistoa. Neuvon teitä vakavasti, ettette tee mitään ensin tarkoin harkitsematta. Ajatelkaahan asiaa vielä vuosi tai pari. Maailmassa on monta kunnon miestä valittavananne, ja teidän naurettava kiintymyksenne ei varmaankaan kauan kestä."
"Vaiti, Nick. Älkää puhuko tuolla tavoin, se ei ole teiltä ystävällisesti tehty."
Murielin ääni kuulosti puolittain huvitetulta, puolittain surulliselta.
"Ystävällisestikö?" toisti Nick. "Tässähän ei nyt ole puhettakaan ystävyydestä."