"Jo valveilla, rakkaani? Jumalat, millainen taivas! Miksi et herättänyt minua varemmin? Ennätänkö vielä peseytyä?"
"Ehkä, jos minä saan auttaa sinua pukeutumisessa. Muuten et."
Naisen äänessä oli äidillisen hellä sävy.
"Jospa sen siis tekisit huviksesi. Enkä tahdot toimia parturinanikin!"
"Ajaa partaasi!" kuului halveksiva vastaus. "Sinulle ei kasva parran haiventakaan, vaikka kuinka sitä toivoisit."
"Totta sanoit, sinä sydämeni kuningatar. Siksipä en minä voinutkaan erityisesti kunnostautua upseerina. Toivokaamme vain, ettei tuo surullinen seikka vahingoittaisi myöskin toiveitani parlamentaarisella alalla, nimittäin siinä tapauksessa, että todella sille alalle pääsen."
"Mutta minäpä tiedän, että sinä olet kunnostautunut. Kuulin kerran" — tämä hieman epäröiden — "että sinä olisit saanut Viktoriaristin Waran piirityksen jälkeen, mutta ettet tahtonut ottaa sitä vastaan."
"Kuka sinulle sellaista on uskotellut", kysyi Nick. "Älä usko kaikkea, mitä kuulet. Nyt olen jo tarpeeksi viivytellyt. Onpa jo aika kiiruhtaa."
"Mutta Nick, se on totta?"
"Mikä niin? Tuoko juttu Viktoriarististä? Tavallaan kyllä. Mutta voithan toki ymmärtää, etten tahtonut kunniamerkkiä paostani. Eikä se olisi ollut paikallaan. Sitä paitsi en sitä tehnytkään palkinnon toivossa."