Nick suuteli häntä otsalle ja naurahti iloisesti.
"Tahdotko nyt kuulla uutiseni?" kysyi hän.
Muriel katsahti häneen kysyvästi.
"Mutta, Nick, eihän posti vielä liene saapunut?"
"Kyllä, se tuli myöhään eilen illalla. Sinä jo nukuit ja näit unta minusta, siksi en raahtinut sinua herättää."
Hän näytti Murielille kaksi kirjettä.
"Toinen on Olgalta, pieneltä, herttaiselta ystävältämme. Hän jumaloi yhä minua, niin naurettavalta kuin se kuuluukin. Ja Jim on puolestaan kirjoittanut pari riviä kirjeeseen. Hän sanoo, että Redland meitä tarvitsee, ja moittii meitä siitä, että matkustelemme pitkin maailmaa ja leikimme kuhertelukyyhkysiä emmekä ole kenellekään hyödyksi. Emme ole hyödyksi, ajattelehan! Ne sanat saa hän vielä takaisin! Mutta kyllä meidän täytynee jo vähitellen ajatella kotimatkaa, vai mitä sanoo siitä sydänkäpyseni?"
Muriel nyökäytti päätään syvään huoaten.
"Kai se niin lie. Tohtori Jim on oikeassa. Meidän täytyy jälleen laskeutua maan päälle, kotkani ja minun."
Nick suuteli hänen hiuksiaan.