Nick odotti yhä.
"Jopa arvaan", sanoi hän vihdoin.
Hiljaa nauraen kietoi Muriel kätensä hänen kaulaansa.
"Nick, sinäpä vasta teeskentelijä olet. Sinä tiesit sen."
Nick heitti kirjeet pois ja katsoi häneen, silmissään sanoin kuvaamaton ilme.
"Oma aarteeni, sinä ilmaisit salaisuutesi noin punastumisellasi. Kas niin, älähän nyt ole noin ujo. Ethän toki ujostele minua? Katso minuun, rakkahin, katso minuun ja sano, onko se oikein totta?"
Muriel katsoi häntä silmiin.
"On, Nick, se on aivan totta", sanoi hän hellästi hymyillen. "Oletko iloinen siitä, rakkaani?"
"Olenko iloinen?" toisti Nick syleillen vaimoaan. "Olen onnellisin ihminen koko maailmassa. Nyt matkustan mielelläni kotiin. Ja sinä samaten. Meidän on valmistettava pesäämme, ymmärräthän? Siitäpä mahtanee tulla hauskaa!"
Murielin kasvot säteilivät ilosta.