Sitten muistui hänen mieleensä kirjeet. Ajan kulku oli aivan merkityksetön siellä vuorilla.
"Entä toinen kirje? Onko se ehkä Will Musgravelta?"
"On kuin onkin", vastasi Nick. "On parasta, että itse luet sen. Siinä on sinulle terveisiä Daisy on saanut pienen tyttären ja sekä hän että lapsi voivat hyvin. Daisy on sangen onnellinen ja Will aivan suunniltaan ilosta."
Muriel oli jo syventynyt Willin ilonpurkausten lukemiseen. Lukiessaan hymyili hän mutta silmissä kimalteli kyyneleitä. Viime sivulla oli seuraava lyijykynällä kirjoitettu lisäys:
"Tervehdi Murielia ja sano että kaikki on hyvin ja että teidän on välttämättä tultava meille jouluksi."
Muriel kääri kirjeen kokoon.
"Olen luvannut viettää joulua heidän luonaan, Nick."
Nick hymyili veitikkamaisesti.
"Olipa se omituinen sattuma, ystäväni, sillä minäkin olen tehnyt saman lupauksen. Asian näin ollen me kai voimmekin matkustaa sinne yhdessä, vai mitä arvelet?"
Muriel suuteli hänen kättään.