Upseeri kääntyi heti ja hymyili koko kasvoillaan.
"Hyvää huomenta", sanoi hän kevyesti. "Ajattelin juuri miten ihanalta mahtaisi tuntua kylpeminen tuossa joessa. Meidänhän täytyy keksiä itsellemme jotakin ajanvietettä. Kenties peseydytte te ensinnä?"
Tytön äskeinen levottomuus ei vielä ollut täysin haihtunut, mutta hän katsoi sentään parhaaksi totella Nickiä ja asteli hiljalleen joen partaalle.
Aurinko valaisi jo vuorten uomia ja joki välkkyili helmikirkkaana. Oli suloista ja virkistävää valella käsiään ja kasvojaan kylmällä vedellä. Muriel unohtui katselemaan pulppuavaa, läpikuultavan kirkasta vettä. Se ikäänkuin tyynnytti ja lohdutti hänen surujen murtamaa mieltään.
Jos hän olisi voinut rukoilla, olisi hän niin tehnyt, mutta eihän hänellä ollut enää mitään rukoiltavaa, ajatteli tyttö. Hän vaipui sentään polvilleen ja kätki kasvot käsiinsä. Ajatukset liitelivät rakastetun isän luo, eikä hän vielä ymmärtänyt häntä ainaiseksi kadottaneensa.
Hän unohti Nick Ratcliffen, unohti koko maailman. Pää tuntui niin raskaalta. Hän nojautui vuorenseinämään ja sulki silmänsä. Hän oli juuri nukkumaisillaan kohisevan joen kehtolauluun, kun äkkiä vaistomaisesti tunsi vaaran lähestyvän.
Muriel katsahti ylös ja hypähti samassa seisoalleen. Aivan lähellä itseään huomasi hän pitkän, tumman alkuasukkaan. Tämä läheni häntä hiipivin askelin. Tyttö koetti huutaa mutta kauhu jäykisti hänet sanattomaksi. Jäinen kylmyys levisi koko hänen ruumiiseensa.
Vihollinen pysähtyi hetkeksi päästyään tytön luokse ja ojensi käärmemäisin elein pitkän käsivartensa tarttuakseen häneen. Tytön kauhu oli rajaton. Hievahtamatta paikaltaan odotti hän miehen käden kosketusta ruumiissaan.
Samassa livahti jotakin hänen ohitseen. Notkeana kuin pantteri heittäytyi joku mies vihollisen kimppuun. Syntyi raju taistelu. Muriel kuuli kuin unessa tukahutetun huudon ja teräksen kalskahtavan kiveen. Molemmat olennot kieppuivat toinen toisensa päällä taistellen elämästä ja kuolemasta. Kuin kaksi pahaa henkeä kamppailivat he hetkeksikään päästämättä toisiaan.
Muriel ei muistanut, miten kauan kesti ennenkuin hän ymmärsi toisen noista kahdesta olevan kapteeni Ratcliffen. Kuin halvautuneena seurasi hän molempien taistelevien jokaista liikettä. Sisimmässään tunsi hän hirvittävää tuskaa…