"Poika raukka! Saivatpa he Waraan sittekin lopulta apua", sanoi hän.
Nick kohautti olkapäitään.
"Kyllä tavallaan. Orange oli ainoa elossa oleva valkoihoinen, eikä hänkään ollut syönyt kolmeen päivään. Jos Muriel Roscoe olisi jäänyt sinne, olisi hän kuollut ennen kenraali Bassetin saapumista. On tapauksia, jolloin pysyy elossa kärsimisen tähden. Niin oli hänen laitansa."
Nick'in ääni kuulosti tylyltä, ja hän muutti heti puheenaihetta.
"Olitte kai kovin peloissanne serkkunne tähden?" sanoi hän.
"Blake Grange parka. Niin, olinpa niinkin. Olin äärettömän levoton teidän kaikkien vuoksi."
"Kiitän", sanoi Nick laskien kätensä hänen käsivarrelleen. "Olen juuri tullut luoksenne vetoamaan hyvään sydämeenne, mrs Musgrave. Me olemme aina olleet hyviä ystäviä. Ettekö suostuisi ottamaan Muriel Roscoe'a huostaanne, jos minä sitä pyydän? Hän tarvitsisi juuri nyt jotakuta."
Mrs Musgrave katsoi häneen kysyvästi.
"Kertokaa minulle ensin hänestä. Ja miksi käännytte minun puoleeni, ettekä lady Bassetin, jonka luona hän asuu."
"Lady Basset!" toisti Nick ylenkatseellisesti.