"Olette nero, mrs Musgrave. Senpä minä juuri aionkin tehdä."
Daisy Musgrave nousi ylös ja meni akkunan luo.
"Eikö hän ole liian nuori? Rakastaako hän teitä?"
Hän kääntyi ympäri kuullessaan Nick'in nauravan, vaikka hän olikin tietänyt niin käyvän. Harvat ihmiset tunsivat Nick Ratcliffen niin hyvin kuin hän. Heidän välillään vallitsi syvä myötätuntoisuus.
"Voitteko ajatella jonkun nuoren tytön rakastuvan minuun?" kysyi Nick.
"Kyllä vainen. Te olette niin erikoinen. Koko maailmassa ei löydy ainoatakaan miestä, johon ei joku nainen kaikessa mielettömyydessään rakastuisi."
"Tuhannet kiitokset", vastasi Nick. "Voin siis luottaa teidän apuunne? Tiedän lady Bassetin vastustavan tuumiani, mutta minulla on kenraalin suostumus. Hän on, kuten tiedätte, Murielin holhooja. Murielin isä-vainajan suostumus on minulla myöskin. Ja sen täytyy tapahtua pian. Lady Bassetin luona tuntee hän varmaan itsensä sangen onnettomaksi."
Daisy oli vakavan näköinen.
"En tiedä, voinko auttaa teitä", sanoi hän verkalleen. "Mielelläni teen kuitenkin voitavani vanhan ystävyytemme nimessä. Mutta hän on niin lapsekas, ja ellei hän rakasta teitä, niin ette saa pyytää minua häntä suostuttamaan."
Nick hypähti seisoalleen.