"Voitte luottaa siihen, että teen hänet onnelliseksi", huudahti hän. "Minä… minä tulen olemaan hänelle oikein hyvä."
Daisy kääntyi pois kuullessaan Nick'in äänen vapisevan.
"Sen tiedän", sanoi hän vakavasti. "Te voisitte tehdä naisen, joka teitä rakastaa, äärettömän onnelliseksi. Mutta kenkään ei aavista, miten onneton sellainen avioliitto on, jossa ei rakkaus ole molemminpuolista. Ei kukaan muu kuin se, joka on kokenut sitä."
Viimeiset sanat purkausivat kiihkeinä esiin, mutta heti hän hymyillen sanoi:
"Tulkaa katsomaan poikaani. Hän itki jättäessäni hänet äsken, mutta nähdessään minut hymyilee hän taasen tyytyväisenä."
"Kukapa ei sitä tekisi", vastasi Nick kohteliaasti seuraten häntä.
IX.
Muriel uudessa ympäristössään.
Kenraali Bassetin bungalow [huvilantapainen asuinrakennus] sijaitsi Simlan viehättävimmällä paikalla ja kaikki lady Bassetin ystävät kadehtivat heidän asuntoaan, joka taasen tietenkin osaltaan vaikutti, että hän itsekin sitä ihaili. Mutta siitä huolimatta oli hän sangen harvoin kotosalla, paitsi milloin hänellä oli vieraita. Koko hänen aikansa kului seurustelussa.
Harva ihminen saattoi tulla hyvin toimeen hänen kanssaan, Muriel kaikista vähimmin. Hänen isänsä oli määrännyt kenraali Bassetin hänen holhoojakseen ja tämä oli heti lähettänyt hänet vaimonsa luo. Silloin oli Muriel Roscoe ollut niin sairas, ettei jaksanut ajatellakaan vastaväitteitä, vaikka ei koskaan ollut pitänyt lady Bassetista ja toisissa olosuhteissa luultavasti olisi pyytänyt saada matkustaa kotiin Englantiin. Vasta viime aikana huomasi Muriel, miten paha hänen oli olla lady Bassetin kodissa. Sitä mukaa kuin nuoruuden joustavuus sai taudista voiton ja hän heräsi kauan kestäneestä horrostilastaan, palasi myöskin kärsimisen kyky ja hän tunsi itsensä niin äärettömän yksinäiseksi. Tavallaan helpotti hänen tilaansa lady Bassetin ainainen huvittelu, tämä kun ei siten joutanut seurustelemaan hänen kanssaan, mutta oli hetkiä, jolloin kuka tahansa olisi ollut hänen luokseen tervetullut.