"Tahtoisin sanoa sinulle jotakin, Muriel", sanoi Nick ratsastaen lähemmä.
"Mitä?" kysyi Muriel ja katsoi pelästyneenä Nick'iin.
"Ei mitään vaarallista", vastasi tämä veitikkamaisen näköisenä. "Olisin äsken sen sanonut, mutta olin liian ujo. Katsohan, tahtoisin, että sinä pitäisit tätä sormusta sormessasi. Siihen on kirjotettu jotakin. Lue se kotona. Siinä on tervehdys minulta."
Hän ojensi Murielille silkkipaperiin käärityn sormuksen.
Muriel kalpeni.
"Nick, oletko sinä aivan varma?" änkytti hän.
"Mistä? Siitäkö mitä itse tahdon? Vai siitäkö mitä sinä tahdot?"
"Älä laske leikkiä", pyysi tyttö värisevällä äänellä.
"Laske leikkiä!" toisti Nick kiivaasti, mutta muutti heti puhetapaansa. "Ole levollinen, rakkaani", sanoi hän hymyillen. "Ota se. Olen aivan varma."
Muriel otti sormuksen, vaikkakin vastenmielisesti. Nick ei ollut sitä huomaavinaan.