"Sanon sinulle syyn, jos niin tahdot", sanoi hän, "mutta olisin paljon mieluummin sanomatta."
"Kaikin mokomin. Olen niin viisas, että ymmärrän sen sanomattasikin. Tiedän, mitä on tapahtunut. Asia on täten."
Hän pyyhkäsi kädellään kasvojaan ja kääntyi Murieliin huulillaan hymy, joka niin eittämättömästi muistutti lady Bassetia, että Muriel kesken kaikkea purskahti nauramaan.
"Muriel, tyttöseni", alkoi Nick lauhkealla äänellä, "on vaikea ajatella Nicholas Ratcliffea naineena miehenä. Hän on vaihteleva kuin perhonen." Tätä sanoessaan pudisti hän säälivästi päätään. "Olen kuullut kiltin mrs Gybbon-Smithin kertovan, miten hän kuhertelee. Ja kerrotaanpa, että hän nauttii väkijuomiakin, mutta toivoaksemme on se vain panettelua. Sitävastoin tiedän varmaan, että hänellä on sangen hillitön luonne. Hän on vaarallinen ihminen, mutta älä silti luule, lapsukaiseni, että tahtoisin puhua hänestä pahaa. Katson vain velvollisuudekseni varottaa sinua."
Murielin täytyi nauraa vasten tahtoaan. Nick jäljitteli lady Bassetia erinomaisen sattuvasti..
Mutta Nick ei nauruun yhtynyt. Hänen katseensa seurasi herkeämättä tytön kasvojen ilmettä. Saadakseen tietää totuuden oli hän täten laskevinaan leikkiä. Kenties Muriel tunsi sen, sillä hän vastasi aralla äänellä:
"Ei, Nick, niin hän ei ole tosiaankaan sanonut. En sitäpaitsi olisi ottanut huomioon hänen sanojaan. Syy on siinä, että… että…"
"Tiedän", vastasi Nick. "Ellei asia ole siten, niin on päätökseesi voinut vaikuttaa vain eräs toinen syy. En tahdo, että kerrot sen minulle, sillä sehän on päivän selvä. Minä sanon sen sinulle, jos tahdot, sillä olen varma siitä, että niin on. Ihmiset ovat parjanneet minua ja siksi tahdot sinä mieluummin kuolla, kuin tulla vaimokseni. Mutta mitä sinä teet, ellen minä suostuisikaan pyyntöösi?"
Veri kohosi Murielin kasvoihin.
"Sitä et voi tehdä, Nick. Et voi! Siihen sinulla ei ole oikeutta?"