Sillä rakkautta näkyi olevan varsin monenlaista.
XIX.
Olga Ratcliffe.
"Hyvin osattu! Mainiosti, Muriel!", huudahti ilakoiden tohtorin reipas, neljäntoistavuotias tytär Olga hockeykentällä.
"Olen niin iloinen", jatkoi hän. "Toivoin niin hartaasti sinun osuvan maaliin."
Olga Ratcliffe oli vilkas ja älykäs sinisilmäinen tyttönen, jolta ei mikään jäänyt huomaamatta. Ensi kerran hänet nähdessään tuntui hän Murielista vastenmieliseltä, sillä niin suuressa määrin muistutti tyttönen sitä miestä, jonka Muriel tahtoi kokonaan unohtaa. Mutta kun he sitten lähemmin tutustuivat toisiinsa, katosi vastenmielisyys. Olga omasi taidon päästä niiden suosioon, joihin hän kiintyi ja Muriel oli hänen varsinainen lemmikkinsä, vaikka muiden oli vaikea ymmärtää mikä tuossa vakavassa, hiljaisessa tytössä herätti vilkkaan tyttösen mielenkiintoa. Muriel, jolla ei ollut sukulaisia eikä ystäviäkään, Daisy Musgravea lukuunottamatta, ei voinut ajan pitkään vastustaa Olgan ystävällisyyttä ja nyttemmin tapasivat he toisensa useasti.
Muriel oli kovasti pelännyt, että tohtori Ratcliffe ja hänen perheensä tietäisivät hänen olleen kihloissa Nick'in kanssa, mutta hänen pelkonsa haihtui vähitellen, kun he eivät koskaan sanallakaan maininneet hänen oleskelustaan Intiassa. Ja vähitellen heräsi hänessä toivo, että Nick tästälähin kuuluisi menneisyyteen, ja että se juopa, joka nyt heitä erotti, olisi niin syvä, että se ainiaaksi heidät erottaisi.
Mutta kuitenkin oli hänen sisimmässään jotakin, joka pakotti hänet ottamaan selvää Nick'in kohtalosta. Kapteeni Grangen ilmotus teki hänet rauhattomaksi, vaikka hän kuinka koetti olla siitä välittämättä.
Hän tuumi itsekseen, voisikohan Olgalta saada jotakin tietää ja kun sen päivän hockey-peli oli lopetettu ja Muriel seurasi Olgaa hänen kotiinsa teelle, koetti hän johtaa puheen Nick Ratcliffeen.
Se kävikin odottamattoman helposti. Olga aivan säteili ilosta, kun Nick'in nimi mainittiin.