XXI.
Blaken lupaus.
Kuultuaan uutisen Blakelta tuli Daisy iloiseksi.
"Tiesin hänet niin viisaaksi, että tulisi", sanoi hän.
Kun hänen serkkunsa kysyi, mitä tuo lause tarkotti, ei hän tahtonut sitä selittää.
"Olen luvannut Murielille, että en milloinkaan puhu siitä. Hän on niin herkkä tuohon asiaan nähden."
Iltapäivällä, Daisyn mentyä lastenkamariin, meni Grange Murielin luo arkihuoneeseen. Kasvoillaan harvinaisen päättävä ilme asettui hän Murielin viereen akkunan luo. Ulkona oli aivan tyyntä ja tähdet kimaltelivat kirkkaasti taivaan laella.
Hetken perästä katsahti Muriel Grangeen.
"Menemmekö puutarhaan?" ehdotti Blake. "Täällä tuntuu niin painostavalta."
Hän toi tytölle päällysnutun ja he menivät ulos. Keväisessä ilmassa oli orvokin tuoksua.