d'Havrecourt. Te yhä päilyilette ympärillenne. Saanko kysyä, etsittekö te ketään?
Gabrielle. En, minä vain pelkään tavata miestäni.
d'Havrecourt. Siinä tapauksessa saatte olla aivan huolelta. Miehenne lähti pois.
Gabrielle. Lähti pois? No, sitte jään minä teidän luoksenne, enokulta! — Hän lähti luultavasti metsästys-retkelle?
d'Havrecourt. Mahdollista kyllä.
Gabrielle. Luultavasti tapaamaan rouva de Nanteuil'iä.
d'Havrecourt. Luultavasti.
Gabrielle. Niin, se on ihan varma. Pitihän tuon näppärän rouva Nanteuil'in matkustaman Italiaan, — miksikäs hän nyt ei matkustakkaan, — sanokaapa?
d'Havrecourt (ylen kohteliaasti). Sitä en parhaalla tahdolla saata sanoa.
Gabrielle. Muutoin on tämä kaikki luonnollisesti yhdentekevä. Silloin, kun olin niin hupsu, että rakastin miestäni, olisi ehkä — — mutta päättäin siitä mitä tänään olen nähnyt, hänen sanomattoman huolimattomuutensa, — en sanokkaan minua kohti — vaan hänen ajattelemattomuutensa sopivaisuudesta — — —