Raoul. Mitä kummia!
Markiisitar. Eikö vaarassa? Ellei tuo heinähäkki sattumalla olisi ollut ikkunan alla, olisithan sinä pudonnut kuoliaaksi, lapsi-parka! —
Gabrielle. Niin — mutta — minä tiesin sen olevan siinä, kun ikkunasta hyppäsin.
Raoul. Mitä kuulen?
Markiisitar (katselee tytärtään ihmetellen). Vai tiesit sinä? Oi, nyt tunnen ylpeydellä, että sinä olet minun tyttäreni. (Puristaa häntä rintaansa).
Raoul. Hän tiesi! Ja kokonaisen kuukauden on hän saattanut antaa minun — hän ei rakasta minua, nyt kirjoitan minä vaikka minkä alle,
(Kiireesti paviljonkiin).
Kolmastoista kohtaus.
Gabrielle. Markiisitar.
Gabrielle. Kiitoksia, äitikulta! Kiitoksia tyytyväisyydestänne; mutta huomaattehan toki, ettei hän olekkaan syypää juuri mihinkään.