d'Havrecourt (kylmästi). Luonnollisesti. Me matkustamme ensin Italiaan ja sitten Konstantinopoliin.
Gabrielle. Konstantinopoliin? Maahan, jossa mieheltä saapi olla monta vaimoa!
Markiisitar (liike).
Gabrielle. Ja sen te olette sallinut! Te ette ole estänyt häntä siitä matkasta?
d'Havrecourt. Mitä minä voin? Te olisitte ennemmin saattanut sen tehdä, vaan silloin te ette tahtonut, ja nyt — hänellä on, kuten jo aavistinkin, vaatimuksia, niin liikamaisia, — ehtoja, niin järjettömiä — —
Markiisitar (askel häntä kohti). Ehtoja! Minulle, markiisitar de Lesparre'lle.
d'Havrecourt. Luonnottomia, mahdottomia ehtoja, sen myönnän minäkin. Hän pyysi minun ilmoittamaan nuo ehdot, mutta minä sanoin, ett'en millään muotoa tohdi sitä.
Markiisitar. Siinä teitte aivan oikein.
Gabrielle. Mutta eihän toki olisi vahingoksi kuulla mitä hän pyytää.
d'Havrecourt. Ei, rouvaseni, — suoraan sanoen — minä neuvon teitä olemaan niitä kuulematta.