Markiisitar. Minä ymmärrän ajatuksesi, lapseni. Minä kyllä päätän asian hra d'Havrecourt'in kanssa. Mene sinä sill'aikaa kotiin. Nyt et enää saata epäillä, kuinka sinun pitää tuomita miehesi aviorakkautta.
Gabrielle. En, selvän selväähän on, hän ei rakasta minua enää, koska hän vaatii sellaista, joka (katsellen balkonkiin) on sula mahdottomuus.
Markiisitar ja d'Havrecourt. Vallan totta.
Jeanne (seisoo puun vieressä, hiljaa Gabrielle'lle, joka seisoo toisella puolla). Mahdottomuus, — miksi niin?
Gabrielle (samoin). Mitä tarkoitat?
Jeanne (vetää hänet muassaan). Tulkaa, tulkaa vain minun kanssani ja olkaa hiljaa.
(Menevät vuokra-tilan pihaan, alkaa pimetä).
Wiidestoista kohtaus.
d'Havrecourt. Markiisitar.
Markiisitar (on hiljaa puhellut d'Havrecourt'in kanssa). Ei, herrani! Te ette voi peittää minun silmiäni. Te olette ihan varmaan näiden pommien valaja.