Markiisitar (puoleksi tukahdutetulla äänellä). "Kohtuullista on, että palajattekin" — —
d'Havrecourt (nuuskaten). Samaa tietä.
Gabrielle. Taivas!
Jeanne (nauraa). Mitä hän tahtoo? Tahtooko hän rouvan menemään ikkunasta huoneesensa? Sepä naurattava aatos. Vai kuinka, rouva markiisitar?
Markiisitar (ylpeästi kohottaen päätään), Quoi?
Jeanne (peräytyy kiireesti kaikkein suurimmalla kunnioituksella).
Markiisitar (nousee). Hävytöntä, — ja te voitte uskoa?
d'Havrecourt. En silmänräpäystäkään. Mutta kun olen varma siitä, ett'ei sisarenipoika muuta pilkkuakaan ultimatum'istaan, ja toisaalta katsoen, olin yhtä varma siitä, että te ja niéce'ni hylkäätte sen, olen kaikin voimin kiiruhtanut matkaamme, ja sanon nyt jäähyväiseni, mennäkseni laittamaan kapineitamme kuntoon.
Markiisitar. Kaikki hyvin, minä äänestän myöskin eroa.
Gabrielle. Mutta, äitikulta!