Gabrielle. Etpä usko, kuinka minä olen peloissani.
Jeanne. Miksi niin? Teidän miehennehän tuolla on. Oma asianne, menettekö ovesta vai ikkunasta. Niin jos jotakuta toisia tätä tietä kävisitte tervehtimässä.
(Viepi tikkaat balkonkia kohti).
Gabrielle. Autanko mä sua?
Jeanne. Ei tarvita, kyllä minä sen paikoilleen asetan.
Gabrielle. Ole varoillasi.
Jeanne. Olkaa aivan huoletta, kyllä minä laivani tyyrään.
Gabrielle. Mutta puhu toki hiljemmin.
Jeanne (hiljaa). Kyllä minä laivani tyyrään.
Gabriielle (osoittaen ikkunaan). Siell' on valkea. — Raoul on kotona, hän saattaa pian kuulla.