Raoul. Jeanne — ja vaimoni!
d'Havrecourt. Hiljaa!
(Peräytyvät. On jo aivan pimeä).
Seitsemästoista kohtaus.
Entiset. Jeanne ja Gabrielle.
(Tulevat vuokra-tilan pihasta kantaen pitkiä tikapuita).
Jeanne (pälyilee ympärilleen). Olkaa huoletta aivan, tääll' ei ole kristin sielua.
Gabrielle (heittää tikapuut maahan). Ohho, kuinka ne on raskaat!
Jeanne (laskee kantamansa puolen myöskin maahan). No, levätkäämme sitte hieman.
Gabrielle (hieroen käsivarttaan). Olisithan sinä saattanut ottaa pienemmätkin.
Jeanne. Nää on meidän palo-tikkaat. Ne toiset oli liian lyhyet kaikkityyni. Miks'ette antanut minun kuiskata Shoppen'ille, hän olisi tuonut nämät niinkuin ilman mitään.