Kahdestoista kohtaus.
Gabrielle. d'Havrecourt (hiipii salaa) Raoul'in luo.
Gabrielle. Minusta on aivan, kuin olisin kuullut jonkun äänen. Se oli toki varmaankin luulottelua. Jeanne! Jeanne! Kas niin! Nyt hänkin on juossut tiehensä; mitäs nyt on tehtävä?
d'Havrecourt (estää Raoul'ia). Olehan toki aloillasi. Ei olo aika vielä.
Gabrielle (koputtaa ikkunaan). Minä täällä olen — Gabrielle.
Raoul. Päästäkäähän minut toki.
d'Havrecourt. Tahdotko anastaa itsellesi onnen, nähdä kuinka syvästi hän sua rakastaa.
Gabrielle (koputtaa jälleen). Minä olen tahtosi täyttänyt, sanomalla mitään äidilleni. Täällä minä olen — olethan hyvä, laske minut sisään!
Raoul. Gabrielle!
d'Havrecourt. Vaiti!