Gabrielle. Sin' et vastaa. Raoul, oletko minulle suutuksissa vielä?
d'Havrecourt. Ei vielä, sanon minä.
Raoul. Nyt hän on jo odottanut koko neljännestunnin.
d'Havrecourt. Hän antoi sinun odottaa kokonaisen kuukauden.
Gabrielle. Raoul! Minun on vilu — minä vilustun. (Polkee jalkaansa). Mutta aukaisehan toki, minä jo pian tuskastun.
d'Havrecourt. Näetkös!
Gabrielle. En, en, en minä tuskastu.
Raoul. Näettekös!
Gabrielle. Me emme koskaan enään ole epäsopuisat, se on saattanut minut niin onnettomaksi. Ystäväni, puolisoni, armahani! Minä kadun vikojani ja pyydän sinulta anteeksi. Voitko vaatia enempää?
Raoul (irroittaa itsensä, huutaa). Gabrielle!