Maria. Olet oikeassa. (Soittaa: Loviisalle, joka astuu sisään.) Loviisa, hattuni ja päivänvarjoni. (Loviisa poistuu, mutta palaa pian tuoden hatun ja päivänvarjon.)
Oskar. Täältä on aikamoinen matka asemalle.
Maria. Aika pitkä… varsinkin kun saa kulkea jalkaisin… Katsoppas, jos meillä olisi auto, josta olemme jo niin kauan puhuneet!… (Oskar liikehtii levottomana.) Ei nyt juuri, kun olet aikeissa ostaa maatilan… Silloin en toki voi odottaa mitään sellaista. En ajattele enää ollenkaan autoa, Oskar. — Nyt olen valmis ja voin lähteä.
Oskar. Siinä on ollut paljon puuhaa.
Maria. Kunpa tulisit minun kanssani!
Oskar. Mitä ajattelet!?… Tänään on maksupäivä… Ja minun kassani, minun laskuni!
Maria. Hyvä, hyvä, en siis vaadi sinua mukaan. Herra Tiainen, käsivartenne. (Oskar liikehtii levottomana.) Niin, täytyyhän olla kavaljeeri, kun joutuu, kuten minä, naimisiin paljopuuhaisen miehen kanssa… eikä autoa eikä muutakaan ajoneuvoa ole käytettävissä.
(Pois Tiaisen kanssa.)
KOLMAS KOHTAUS.
Oskar. Loviisa.