Oskar. Ei, setä… tiedän kyllä, että te olette viisas…
Gideon. Oh, se on veressä meillä. Olihan meidän esi-isämme…
Oskar (huokaa). Ah, näin joudumme pois minun seikkailustani kokonaan…
Gideon. Hyvä, olen pelkkänä korvana.
Oskar. Te tiedätte, että otin puolisokseni kunnollisen, sievän tytön, joka minua rakasti, helli…
Gideon. Ja sinä?
Oskar. Minä… Minä rakastan häntä enemmän kuin omaa elämääni ja olen ihmisistä onnellisin.
Gideon. Mikä se sitten se hirmuinen on?
Oskar. Kärsivällisyyttä, odottakaahan vain. Olen viettänyt koko nuoruuteni konttorissa ja laskupulpetin ääressä… Maria tuli vaimokseni, ja minun ensimmäinen rakkauteni…
Gideon (nauraa). Annahan kuulua! Sinun päällikkösi tytär…