Maria. Kuvittelin mielessäni, että olit sulkeutunut tänne lukkojen taa jonkun kanssa…
Oskar (itsekseen). Hän arvaa kaikki.
Maria (jatkaen). Joka minun lähestyessäni lensi tiehensä.
Oskar. Kuinka sinä uskallat?!
Maria (tarkastelee häntä epäluuloisena). Siinä ei ole mitään järkeä, eikö totta?
Oskar (itsekseen). Hän aavistaa jotakin!
Maria. Tämä päivä on minulle ylimalkaan harmin päivä. Tulen asemalta, missä odottelin setää…
Oskar (teeskennellen hämmästystä). Mitä sinä sanoit? — Eikö hän tullutkaan?
Maria (tarkastellen häntä). Sinä sanot tuon niin merkillisesti.
Oskar. Minäkö! Sanon sen kuten ihminen, joka on hämmästynyt… koska tämä myöhästyminen ihmetyttää minua… ja harmittaa sinua, mikäli voin huomata..