Maria. Varmasti, sillä naurettavaisuudestaan huolimatta…
Oskar. Vaikene toki…
Maria (kovasti). Minä sanon, että hän naurettavaisuudestaan huolimatta on sinun setäsi ja että minä tahdoin ensiksi tervehtiä häntä.
Oskar (syrjään). Se on totta.
Maria (levottomasti). Jos onnettomuus…
Oskar (itsekseen). Sen olen unohtanut; minun tulee pitää häntä siinä luulossa… (Ääneen ja iloisesti.) Onnettomuus… niin, niin, epäilemättä jokin onnettomuus…
Maria. Ja tuon sinä sanot minulle niin iloisesti?
Oskar (itsekseen). Hyvä Jumala, kuinka vaikeata on pettää vaimoaan!
Loviisa (näyttämön takana). Kuulkaahan, herra!
Oskar (Marialle). Älä ole levoton… Etkö kuule?… Ajoneuvojen kolinaa!…