Maria. Se, mitä muuta minä siinä näen, on mielestäni varsin merkillistä, ja minä pyydän teitä selittämään, mitä merkitsevät sanat: »Ah, Oskar, minä odotan sinua!»
Gideon (itsekseen). Se onneton!
Oskar (itsekseen). Tuo kurja paperi, jota minä käytin kääreenä!
Maria. Minä luulen, että Oskar on minun mieheni nimi.
Gideon. Totta kyllä, mutta se ei estä jotakuta toista sitä käyttämästä… esimerkiksi minua.
Maria. Teitä?
Gideon. Se on niin kaunis ja romantillinen nimi, ja minä olen käyttänyt sitä sangen usein pikku seikkailuissani… ja kun siihen liittyy niin paljon muistoja, sain veljeni antamaan sen nimen myöskin pojallensa, teidän miehellenne, jonka kummi olen.
Oskar (syrjään). Hyvä! Jospa voisin syleillä häntä!
Maria (Oskarille). Ah, setä on siis sinun kummisi?
Oskar. Niin, rakas Maria, ja hän sai isäni antamaan minulle nimen…