Gideon. Hän on rakastettava, suloinen, hurmaava!
Maria (iloisesti). Näetkös! Siispä, hyvä herrasväki, ilmoitan teille, että odotan Esteriä.
Oskar (poissa suunniltaan). Tuleeko hän jälleen?
Gideon. Minulle se ei ollut mikään yllätys, sillä minulle sanottiin Helsingissä, että tapaisin teidät täällä yhdessä…
Maria. Mutta ehkäpä tunnette itsenne hieman yllätetyksi, jos sanon juuri saaneeni kirjeen, jossa hän ilmoittaa saapuvansa tänään.
Oskar. Tänään!?
Maria. Mikä sinulle tuli?
Oskar. Minulle? Ei mitään… (Itsekseen.) Nähdä hänet jälleen vaimoni läsnäollessa… Hän arvaisi hämilläolostani kaikki!
Loviisa (seisoen taustalla.) Rouva, ilmoitin äsken, että päivällinen…
Maria. Me tulemme. (Gideonille.) Käsivartenne, setä. (Lähtevät.)