Maria. Arvatkaa!
KYMMENES KOHTAUS.
Oskar. Maria. Gideon. Loviisa.
Loviisa. (tulee). Päivällinen on valmis.
Oskar (kärsimättömästi). Minä en arvaa mitään.
Maria. Eräs nuori nainen, joka ei ole käynyt meillä sitten viime loman…
Oskar (itsekseen). Voi taivas! (Ääneen.) Esterkö?
Maria. Niin, Ester-serkku, joka sinun mielestäsi oli aika soma niin kauan kuin hän ei ollut sinun holhokkisi.
Oskar. Toisin sanoen… niin, niin… hän ei ole paha.
Maria. Tuo kiitos on hieman laimeahko, siksipä käännynkin sedän puoleen, joka on nähnyt hänet Helsingissä ja ymmärtää kauneutta.