Gideon. Ei lainkaan myötäjäisiä. Minä en niistä välitä. Mitä ovat kulta ja hopea, setelit ja arvopaperit? Niitähän kyllä saa nähdä kuka tahansa ja melkeinpä missä tahansa, mutta viattomuus ja sydämen puhtaus, se on nykyään harvinaista, voipa sanoa, että se on uutta, omalaatuista ja odottamatonta… No, ettekö ole samaa mieltä?
Oskar. Tietysti.
Maria. Ja me olemme hyvin uteliaita näkemään uuden tätimme.
Gideon. Te saatte nähdä hänet vielä tänään… ja te jo tunnettekin hänet.
Oskar. Todellakin?
Maria. Onko se mahdollista?
Gideon. Puhuakseni oikein selvästi, hän on teistä riippuvainen, tai vieläkin oikeammin sanoen, riippuvainen Oskarista, sillä Oskar on hänen holhoojansa.
Maria, Oskar, Tiainen (nousevat, yhtaikaa). Esteri?
Gideon (jää istumaan, katsoo heitä). No, tehän näytätte kaikki kolme hyvin ällistyneiltä!
Tiainen. Hyvä herra…