Gideon (juo kahvia). Jäähyväiset seikkailevalle, valloituksia tavoittelevalle elämälleni. Minä… minä aion mennä naimisiin.
Oskar. Tekö, setä?!
Maria. Niinkö?!
Gideon. Filosofin tavoin. Maailmaa ymmärtävän miehen tavoin. Omaisuutta minä en valitultani vaadi.
Oskar. Kuinka?
Gideon. Korkotuloistani, jotka, kuten tiedätte, eivät ole varsin pienet, on… hm… on vallaton elämäni niellyt kutakuinkin puolet… ne rahat ovat menneet suoraan sanoen ihan hukkaan… mutta nyt aion muuttaa elämäntapani, aion pyytää omakseni köyhää, mutta hyvää ja herttaisen kaunista tyttöä…
Oskar. Ihanko totta?
Gideon. Kun minä kerran sanon…
Maria (tarttuen hänen käteensä). Hyvä, setä! Oikein hyvä! Sitä minä en olisi ikinä odottanut.
Oskar. En minäkään… Eikä siis lainkaan myötäjäisiä?