Gideon. Ei, ei, sinun on sanottava…!
Oskar. Minä itse, omalta osaltani, en tiedä mitään, mutta minä olen kuullut puhuttavan… tosin vain epämääräisesti ja katkonaisesti… että joitakuita kuukausia sitten… jossakin puistossa… jokin kohtaus… joku viaton sattuma…
Maria (hymyillen). Sekö se vain on?! Ole levollinen… minä tiedän sen asian.
Oskar (itsekseen, säikähtäen). Taivasten tekijät!
Maria. Minä luulin, ettei tuo pilanteko koskaan tulisi kenenkään tietoon…
Oskar (hämillään). Pilanteko?
Maria. Niin juuri, Mutta kun siitä nyt näyttää tulleen hiukkasen vakava juttu, niin minä kerron sen herroille kokonaisuudessaan…
Oskar (itsekseen). Hän kertoo minulle — se on sentään…
Maria. Ester sanoi minulle eräänä päivänä, että hän oli löytänyt neulomakoristaan…
Oskar (hiljaa Gideonille). Niin on asia.