Maria. … rakkauskirjeen… kirjeen, jossa joku uskalsi pyytää häntä kohtaukseen.
Gideon. Ja se kirje?
Maria. Minä en saanut sitä nähdäkseni. Ester oli sen heti luettuaan heittänyt suuttuneena uuniin…
Oskar (itsekseen). Olenpa pelastettu!
Maria. Ja jostakin syystä… ehkä hienotunteisuudesta… hän tahtoi salata minulta sen lähettäjän nimen…
Oskar (itsekseen). Kuinka jaloa!
Maria. Mutta minä, minä tahdoin, että se mies oli paljastettava ja häväistävä! Ja puhumatta Esterille asiasta mitään minä lähetin erään uskottuni kohtauspaikalle määrättynä hetkenä.
Gideon. Niinkö? Ja kenet sitten?
Maria. Loviisan, palvelustyttöni.
Oskar. Totta vieköön! Se oli siis…?