Gideon (nauraa täyttä kurkkua). Oivallista!
Maria. Niin, hyvät herrat. Mutta ilma oli sinä iltana niin kamala, ettei viettelijä saapunutkaan kohtauspaikalle. Loviisa tuli pois tapaamatta ketään… ainakin hän sanoi, ettei ollut tavannut ketään.
Oskar (itsekseen). Se valehtelija!
Gideon (nauraa). Mainiota! Sillä veljenpoikani, joka luuli…
Maria (nopeasti). Mitä?
Oskar (nopeasti, mutta hiljaa). Vaiti!
Gideon (oikaisten puhettaan ja yhä nauraen). Joka luuli, että hänen on… kieltäydyttävä antamasta suostumustaan… minulle, sedälleen… perheen kunnian takia… Hyvä on, oikein hyvä… erinomainen veljenpoika! Mutta nyt on kaikki saanut selityksensä… rajuilma ja luultu ajattelemattomuus ja… Mitään esteitä ei enää ole olemassa, siis ei mitään kiertelyjäkään… Sinä et enää holhoojana voi olla antamatta minulle suostumustasi ja siunaustasi.
Oskar (kärsimättömästi). En kylläkään…
Tiainen. Hyvä Jumala! (Hiljaa Marialle.) Te kuulitte…
Maria (hiljaa Tiaiselle). Kuulin…