Gideon (hiljaa Oskarille). Tule, lähdetään panemaan asiaa kuntoon. Aikaani seuraavana miehenä minä tietysti valitsen siviiliavioliiton — ja siihen minä tarvitsen tuon nuoren juristin apua, vaikka hän tuntuukin minusta perin epäilyttävältä apurilta tässä asiassa.
Oskar (hiljaa Gideonille). Eihän toki!
Gideon (hiljaa). Minä ymmärrän tällaisia asioita paremmin kuin… (Ääneen.) Mennään huoneeseesi sopimaan asiasta.
Oskar (itsekseen, ajatuksissaan). Se oli Loviisa!
Gideon (oikealla ovella). No, tuletko vai etkö tule?
Oskar. (yhä ajatuksissaan). Kyllä, setä.
Gideon. Ah, Oskar… minä odotan sinua!
Oskar (hypähtää pystyyn). Mitä! Mitä!? (Puoliääneen.) Perin sopimatonta pilaa…
Gideon. Olenhan sanonut sinulle, että minulla on kiire… paljon asioita toimitettavana… Näkemiin, rakas Maria, tulen pian takaisin… Ja sinä, holhooja ja veljenpoikani, sinä kunnianarvoisa holhooja, tulehan nyt nopeasti!
(Poistuu Oskarin kanssa oikeanpuolisesta ovesta.)