KOLMAS KOHTAUS.
Maria. Tiainen.
Tiainen. No, armollinen rouva?
Maria. No, hyvä herra?
Tiainen. Miehenne antaa suostumuksensa…
Maria. Kenen syy? Teidän… sillä aluksi hän kieltäytyi… mutta te, tehän vaaditte todistuksia…
Tiainen. Saatoinko olla sitä tekemättä? Saatoinko antaa vähimmänkään epäluulon varjon langeta henkilöön, jota rakastan?
Maria. Ette. Se on totta. Tarkoitus oli jalo ja kiitoksen arvoinen. Mutta maailmassa vievät hyvät tarkoitukset pelkästään turmioon.
Tiainen. Minä siis olin väärässä?
Maria. Olitte, kaikesta huolimatta. Mutta minun kunnioitukseni teitä kohtaan lisääntyi tuon menettelynne johdosta.