Loviisa. Enkö saisi tietää edes vähän, vain vähän?
Maria. Mahdotonta… Olenhan kieltänyt sinua kyselemästä. (Nousee.) Mutta kuulehan nyt.
Loviisa (iloissaan). Vielä jotakin… sitä parempi.
Maria. Tässä on kirje, joka sinun tulee heti salaa antaa herrallesi.
Loviisa (avaa kirjeen, joka on vain taivuteltu kokoon). Se ei ole vaikeaa, ja niin pian kuin te ette ole läsnä…
Maria (keskeyttäen). Ei, minun läsnäollessani, mutta huomaamattani.
Loviisa. Minun uskollisuuteni, se vasta sitten on luja! Jospa te sanoisitte minulle vain vähän…
Maria. Vaiti! Mieheni!… Muista sopimustamme!
(Oskar tulee keskiovesta. Maria menee vasemmalle.
Loviisa jää oikealle.)