Maria. Oskar. Loviisa.
Oskar (vihoissaan). Näyttää siltä kuin kaikki tämä olisi ennakolta järjestetty!
Maria (hellästi). Mistä on kysymys, Oskar?
Oskar. Ne näyttävät kaikki sopineen siitä, että tulevat pyytämään Esterin kättä.
Maria (naivisti). Todellako?… Ja ketkä sitten?
Oskar. Sinä et voisi sitä koskaan arvata… Tiainen, kanslisti! Mitä sinä sanot tästä pyynnöstä?
Maria (kylmästi). Minäkö? En mitään… se on sinun asiasi. Mitä olet vastannut?
Oskar. Mitä vastaa, kun ei tiedä, mitä pitäisi vastata… kun ei ole mitään ajatusta ja odottaa sitä tulevaksi!
Loviisa (puoliääneen). Herra…
Oskar (kärsimättömästi). Taasko? (Loviisa näyttää hänelle kirjettä, Marian seisoessa selin.)