Maria (nauraa). Sitä hän tosiaan tekeekin… mutta hän tuhlaa suotta aikaansa, sillä minä sanoin heti hänelle: »Rakastan puolisoani, ja niin kauan kuin hän rakastaa minua, niin kauan kuin hän on minulle uskollinen…»
Oskar (itsekseen). Hyvä Jumala!
Maria. Jos kaikki muuttuu… sitten kyllä… Onneksi ei tässä suhteessa ole mitään pelättävää, vaan nyt on puhe ennen muuta maatilasta, joka sijaitsee hyvin terveellisellä paikalla, kuten hän sanoo… ja sinun heikontuneen terveytesi vuoksi…
Oskar (kirjoittaen). Oh, minä olen aivan terve.
Maria. Et, et, minä olen samaa mieltä kuin hänkin, sillä jo jonkun aikaa… Etkä sinä tänäänkään näytä aivan terveeltä.
Oskar. Se johtuu siitä, ettei minulla ole mieluista tehtävää…
Maria. Sinä tarvitset raitista ilmaa. Meillä pitää olla maatila, jolle sinä joka ilta voit lähteä lepäämään toimistasi. Niin, sinä tarvitset sitä… ja koska hyvinvointisi riippuu siitä… ja sinä pidät minusta, rakas mieheni…
Oskar. Voitko sinä epäilläkään sitä?
Maria (hellästi). En jätä sinua, ennenkuin suostut.
Oskar (itsekseen). Hän näyttää valitsevan sellaiset hetket, jolloin en voi häntä vastustaa. (Ääneen.) No, hyvä sitten, niin… minä suostun… ostan sen sinulle… lahjoitan sen sinulle…