(Maria nyökkää. Loviisa pois keskiovesta.)
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Maria. Oskar.
Oskar (istuu kirjoituspöydän ääreen ja kätkee kirjeen paperien, alle). Onneksi ei vaimoni ole mitään nähnyt… Jumala suojelee aviomiehiä!
Maria (on nyt tullut hänen taakseen). No, Oskar, etkö sinä kirjoita?
Oskar (hämmästyneenä). Minä… minä etsin juuri sopivaa johdantoa… ja kynänvartta.
Maria (antaa hänelle kynänvarren). Tässä on. (Nojautuu hänen olkapäätään vastaan.) Häiritsenkö sinua?
Oskar. Et.
Maria. Tahdoin vain sanoa sinulle, sillaikaa kun kirjoitat, tehtailijan maatilasta, ettei kukaan muu kuin hän itse ole saattanut minua ajattelemaan sen ostoa… hän on yleensä hyvin rakastettava… hyvin kiltti minulle…
Oskar (yrittää nauraa). Niin, voisi miltei luulla, että hän mielistelee sinua…