Maria. Minua ilahduttaa, että olen saanut sen aikaan.
Loviisa. Te, rouva, ja myöskin herra, koska hän nosti palkkani kaksinkertaiseksi.
Maria. Todellako?
Loviisa. Mutta myöskin herra setä, joka, luettuaan minun kirjeeni, tai oikeastaan teidän kirjeenne, lahjoitti minulle neljätuhatta markkaa… että minä pitäisin tietonani sen, mitä te annoitte tehtäväkseni.
Maria. Ymmärrän! Ja sinä otit rahat vastaan?
Loviisa. Kunniallisena tyttönä, jonka tulee ansaita ja säästää.
Maria (nauraen). Hyvä on. Minä annan sinulle nyt..
Loviisa. Taasko kirjeen?… Ei mikään ole minusta mieluisampaa!
Maria. Ei… uusia ohjeita vastausten suhteen, joita sinä tästä lähtien…
Loviisa. Oi, ei, rouva…