Maria. Annan tehtäväksesi sanoa vain…
Loviisa. Mutta minä en voi… sopimuksemme on lopussa.
Maria. Kuinka niin?
Loviisa. Teille minun pitää puhua, heille en saa puhua. Te kai ymmärrätte, että minä, saadakseni korotetun palkkani, en voi enää tehdä mitään muuta… kuin olla vaiti. Se kuuluu palvelukseen.
Maria. Siinä sitä ollaan. Loviisa on siirtynyt vihollisleiriin.
Loviisa. Rouva, pyydän, ettette ole minulle vihainen.
Maria. En vähintäkään.
Loviisa. Olen kertonut Jaakolle neljästätuhannesta. Hän oli hyvin ihmeissään, sillä nyt minä olen rikkaampi kuin hän, ja nyt hän toivoo vain hartaasti saada heittää päältään sotilastakin ja yhdessä minun kanssani saada palvella rouvaa.
Maria. Kuinka?
Loviisa. Armollisen herran kanssa en ole siitä vielä puhunut. Se käy kuitenkin ilman muuta päinsä.