Maria. Niinkö luulet?
Loviisa. Mutta asia riippuu teistäkin, rouva. Ja jos sanoisitte hyvän sanan Jaakkoni puolesta…
Maria. Ei, näetkös, minun käy niinkuin sinunkin, minä olen päättänyt olla vaiti… ja siitä syystä.
Loviisa. Minä olen varma, ettei asia ole niin!
Maria. Silloin sinä erehdyt.
Loviisa. Rouva on niin hyvä, että te varmasti suostutte. Jos ette… silloin täytyy minun vasten tahtoani…
Maria. Aiotko sinä jättää minut?
Loviisa (reippaasti). Oh, ei, rouva, sillä minä olen uskollinen, kiitollinen… mutta… (Peloissaan luoden katseensa maahan.) Minä sanon kaikki.
Maria. Mene nyt!… (Itsekseen.) Olen joutunut omaan loukkuuni. (Ääneen.) Mutta mitä sinä sitten oikeastaan aiot sanoa?
Loviisa. Minä ilmaisen herralle, että se olette te… että te käskitte minun hänelle sanoa: »Minä sanon kaikki, kaikki.»