Maria. Niin aioin kyllä tehdä, mutta sitten tuli ystävämme, herra Tiainen. Hänellä on kerrottavana sinulle tärkeä asia.
Oskar (hämmentyneenä). Minä kiitän häntä. (Levottomasti tarkastellen oikealla olevaa pientä ovea.) Jos hän nyt tulisi! (Ääneen.) Puhumme siitä toisella kertaa, sillä meidän setämme ansaitsee huomaavaisuutta ja kohteliaisuutta… Kauppaneuvos, jota minä saan kiittää nykyisestä hyvästä asemastani..,
Maria. Toivon, ettei hänen tulonsa ole pitänyt sinua paria viimeistä päivää levottomuuden vallassa.
Oskar. Ei, varmasti ei.
Maria. Siis täytyy olla joitakin muita syitä.
Oskar (itsekseen). Hän aavistaa jotakin… (Ääneen.) Oh, ei mitään syytä, ei yhtään mitään… mutta on hetkiä, jolloin on sellaisessa mielentilassa, sellaisessa…
Maria. Ihmeellisessä mielentilassa… Silloin on ajateltava iloisia asioita, jotka karkoittavat kaikki huolet… Muistathan tehtailijan ihanan maatilan, jonka niin mielelläni haluaisin saada… ja jonka sinä myöskin haluaisit ostaa minulle…
Oskar (yhä tuskallisena tarkastellen oikealla olevaa ovea). Niin, niin… kaikkea, mikä vain tuottaa sinulle iloa… Mutta miksi ajatella sellaisia asioita? Tehtailijan pitäisi myydä tila. Mutta sellainen ei pälkähdä milloinkaan hänen päähänsä. Vielä aivan äskettäin hän sanoi minulle…
Maria. Ja jos hän kuitenkin olisi päättänyt myydä tilan?
Oskar. Se ei ole mahdollista.