Maria. Olkaa huoleti, ei siitä kovin paljon heru, sillä hän on ankara talonhaltija, järjestyksen mies, jonka periaatteet ovat yhtä täsmällisiä ja tarkkoja kuin hänen kirjanpitonsa… Oivallinen mies muuten… mutta hänessä on säästäväisyyden hyve kehittynyt niin pitkälle, että jos hänet pakotetaan olemaan antelias, niin hän häpeää, sillä hän luulee siten jotenkin poikenneensa säännöllisyyden tieltä. Mutta ennenkuin voin ajatella teidän asiaanne, tulee minun saattaa omani järjestykseen.
Tiainen. Tietysti!
Maria. Ensiksikin suunnittelen valmiiksi kaikki hyökkäyskeinoni maatilan valtaamiseksi. Kaksi peninkulmaa täältä… Silloin on mahdotonta kulkea joka päivä tuota matkaa jalkaisin; auto, jota niin kauan olen toivonut, on sentähden välttämätön, kuten kaikki, mikä minulta on kielletty, on minulle välttämätöntä. Kas niin, kolme asiaa minä tahdon, ja ne minun täytyy myöskin saada. Teidän avioliittonne on niistä kolmas.
Tiainen. Ja miten te kaiken toivomanne saavutatte?
Maria. Se on minun asiani. Hiljaa, mieheni tulee!
TOINEN KOHTAUS.
Tiainen. Maria. Oskar.
Oskar. (tulee kiihoittuneena; itsekseen). Hyväinen aika, vaimoni! (Marialle.) Luulin, että sinä olisit poissa.
Maria. Mutta mikä sinulle on tullut?
Oskar. Sinähän jätit minut äsken mennäksesi ottamaan vastaan setä Gideonia, joka tulee seuraavassa pikajunassa.