Maria (itsekseen). Aha, valtani alkaa vaikuttaa! (Ääneen.) Ja minä sanoin sinulle myös, että lähetin Loviisan sinne…
Oskar (nopeasti). Hän ei tavannut ketään, kuten hän sinulle vakuutti.
Maria. Niin… mutta minä luulen hänen valehdelleen.
Oskar. Se ei ole mahdollista!
Maria. Hyvinkin mahdollista. Minulla on todistuksia siitä. Hän näet sai tänään, juuri tänään, viettelijältään ei enempää eikä vähempää kuin… neljätuhatta markkaa.
Oskar. Oi, taivas!
Maria. Ja kaiken todennäköisyyden mukaan pakotti Loviisan sulhasen, joka on sotamies, hänet tunnustamaan, miten hän oli saanut tuon summan. Ja Loviisa onkin luullakseni uhkauksien pelottamana ilmaissut hänelle kaikki… myös viettelijänsä nimen…
Oskar. Tiedätkö sinä sen?
Maria. En vielä. Viettelijä ei kuitenkaan voi kauan pysyä tuntemattomana, sillä Loviisan sulhanen on raivon ja mustasukkaisuuden vallassa päättänyt tappaa sen miehen. Niin kertoi minulle Loviisa, ja on enää vain yksi keino lauhduttaa tuo hurjistunut, se nimittäin, että hänelle selitetään kaikki syyt. Ja minä… mitä sanoisin tuolle mustasukkaiselle ja raa'alle sotamiehelle? Sensijaan sinä, Oskar…
Oskar. Minäkö? Mitä minun pitää tehdä?